Rakel HIltusen kolumni Suomen kilpirauhasliitto ry:n KILPI -lehdessä 1/2012

Facebookissa leviää video Guggenheim-museohankkeesta, joka on ajankohtainen. Videossa Viking –laivaa asetetaan suunnitellulle tontille ylös- ja alaspäin. Taustalla Helsingin profiili, jossa korkeimmalle ei kohoakaan Tuomiokirkko, vaan Coca-Cola ja MAC –mainokset. Onko videossa leikitelty uudella museolla, vai olisiko se ajankuva nykytilanteesta syvällisemminkin. Talous tuntuu leimaavan lähes kaikkea ympärillämme tapahtuvaa. Vallalla julkisessa keskustelussa painottuvat taloudelliset arvot. Näiden arvojen eräänlaiseksi symboliksi on noussut  Guggenheim- museo.Se on saanut monia nimimuunnoksia, hauskin lienee Kukkelikuu. Vanha sanonta kuuluu:” Rakkaalla lapsella on monta nimeä.” Tämä museo ei nyt kuitenkaan vaikuta vielä kovin rakastetulta.

 Rakel Hiltusen kirjoitus Helsingin, Espoon ja Vantaan reumayhdistysten Luuvalo-lehdessä 1/2012

Helsinginkaupunginvaltuusto päätti viime vuoden marraskuussa kaupungin sosiaali- jaterveystoimien yhdistämisestä. Alkaneen vuoden lokakuussa pidetäänkunnallisvaalit ja uuden valtuuston aloittaessa työnsä vuoden 2013 alussa yksiyhteinen lautakunta päättää sekä sosiaalitoimen, että terveystoimen asioista.Poikkeuksena lasten päivähoito, joka tulee kuulumaan uuden varhaiskasvatuslautakunnanalaisuuteen. Uuden viraston ja lautakunnan vastuulla ovat helsinkiläistenhyvinvointipalvelut ”vauvasta vaariin” ja budjetti ylittää 2 miljardia euroa. Lähes joka toinen helsinkiläisten veroeuro käytetään sosiaali-ja terveyspalveluihin. 

Miksi näin mittavaan hallinnon uudistamiseen on lähdetty ja miten uudistus hyödyttää kaupungin asukkaita? Helsinki on maassamme ainoa kunta, missä sosiaali- ja terveydenhoito ovat erillään. Ihmisten avuntarve ei tunnista hallintojenrajoja. Sairastunut ihminen joka tänään on hakemassa apua terveyskeskuksesta,saattaa jo huomenna tarvita sosiaalityöntekijän tukea tai vaikkapa laitoshoitoa. Hallintorajat lisäävät byrokratiaa. Ihmisten kannalta tärkeintä on aidosti ”yhden luukun käytäntö.” 

Tiedote 19.12.2011 

Kansanedustaja Rakel Hiltunen teki esityksen tänään eduskunnassa, että eduskunnan on omassa viestinnässään huomioitava entistä paremmin kuulovammaisten tiedonsaantimahdollisuudet. Suullisten kyselytuntien viittominen mahdollistaisi kuulovammaisille ajankohtaisen poliittisen keskustelun seuraamisen.

 – Suulliset kyselytunnit televisioidaan joka viikko, joten kyse ei ole uudesta palvelusta, vaan olemassa olevan palvelun parantamisesta. Toiveensa edustaja Hiltunen esitti eduskunnan täysistunnossa tänään maanantaina 19.12.2011, kun istunnossa käsiteltiin liikenne- ja viestintäministeriön alaa.

Rakel Hiltusen pääkirjoitus Reumalehdessä 3/2011 

Kun aloitin työni eduskunnassa 12 vuotta sitten, kuvittelin, että terveydenhoidossa lainsäädäntö on perusteiltaan pitkiksi ajoiksi valmista. Toisin on kuitenkin käynyt. Lääketieteen uudet mahdollisuudet sairauksien hoidossa ja hoitojärjestelmien merkittävät muutokset edellyttävät myös lainsäädännön uusimista tukemaan potilaan oikeutta hyvään hoitoon. Ympäristöt muuttuvat, mutta sairastuneen ihmisen odotukset ja tarpeet pysyvät samanlaisina. Kun sairaus todetaan, ihminen odottaa, että hän saa nopeasti kaiken mahdollisen tiedon sairaudestaan ja käsityksen siitä, kuka vastaa hoidosta ja varmuuden, että hoito myös toteutuu.

Muutosten keskellä korostuu potilasjärjestöjen merkitys jäsenistönsä yhdyssiteenä ja edunvalvojana.

Reumalehteä lukiessa teksteistä ja kuvista välittyy yhdistysten toiminnasta energinen ja hyvin myönteinen kuva. Olen usein ihmetellyt mistä tämä ilo kumpuaa. Professori Maija-Riitta Ollila on todennut, että "ihminen tarvitsee positiivisia tuuppauksia jaksaakseen". Ilmeisesti on niin, että yhdistyksissä näitä positiivisia tuuppauksia tulee esimerkiksi vertaistuen avulla.

RAKEL HILTUSEN KIRJALLINEN KYSYMYS JA MINISTERIN VASTAUS 

Eduskunnan puhemiehelle

Potilaan oikeudet määritellään potilaslaissa ja muussa terveydenhuoltolainsäädännössä. Lakeja täydentävät valtakunnalliset käypähoitosuositukset. Näillä perusteilla pitkäaikaissairaalla henkilöllä on oikeus tarvittaessa hoito,- tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan. Suunnitelma tulee laatia yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Tämä korostaa potilaskeskeisyyttä ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Käytännössä hoitosuunnitelmien toteuttaminen toimii heikosti.

 Rakel Hiltusen pääkirjoitus LUUVALO - lehdessä 2/2011

Yleisessä puheessa nykyisin on tullut tavaksi luokitella vanhuspalvelut budjettien menokohdaksi.

Asenteissa vanhoja ihmisiä kohtaan ei helpostikaan näy  eikä kuulu kunnioitusta. Sosiaali -ja terveydenhoidon palvelut ja hoitoketjut ovat rakentuneet mekaanisiksi järjestelmiksi, missä yksittäisen ihmisen avun tarve ei huomioidu.

RAKEL HILTUSEN KOLUMNI UUTISPÄIVÄ DEMARISSA 30.6.2011

Uuden hallituksen jämäkkä linjaus päättää vuosia velloneen ahdistavan keskustelun työurien pidentämisestä yksinomaan eläkeikää nostamalla. Hallitus lupaa panostaa nuorten pääsemiseksi koulutukseen, työharjoitteluun tai työhön välittömästi peruskoulutuksen päätyttyä. Toinen keino työurien pidentämiselle on ihmisten työssä jaksaminen. Tämä ei onnistu julistuksilla ja ylhäältä tulevilla ohjeistuksilla. Tavoite on pystyttävä sisäistämään työpaikoilla. Julkisen tahon tulee olla esimerkkinä. Siinä haaste kunnille ja valtiolle ja yleishyödyllisille yhteisöille.

 Edessä oleva työvoimapula ja kilpailu osaavasta, työhön sitoutuvasta henkilöstöstä on jo tiedostettu monissa yrityksissä. Työurakeskustelun aikana nyt keväällä ihmiset kertoivat myös sosiaalisessa mediassa hyvinkin avoimesti omista kokemuksistaan.

Tänään 11.5.2011 kaikki eduskuntavaaleihin liittyvät laskut ovat tulleet ja maksettu. Lähetin vaalirahoitusilmoitukseni Valtiontalouden tarkastusvirastoon.

Tässä eduskuntavaalien kulut ja niiden rahoitus:

Työni oikeudenmukaisemman Suomen puolesta jatkuu eduskunnassa. Lämmin kiitos äänestäjilleni ja suuri kiitos ihanalle tukiryhmälleni!

Laitoin kansanedustajan valtakirjan työpöydälleni muistuttamaan, että se on saatu työhön ihmisten tasavertaisuuden parantamiseksi.

Kirjoitus Rakel Hiltusen muotokuvan paljastamistilaisuudesta 2.3.2011

Kallio-lehti maaliskuu Maaliskuu 2011

Kirjoittaja on galleristi, sosiaalineuvos Aira Heinänen

Julkiset muotokuvat kertovat monia tarinoita. Ensinnäkin ne kertovat kuvatun henkilön piirteistä ja arvostuksesta, jota osoitetaan tällaisella palkitsemisella. Muotokuvat kertovat siitä ajasta , jossa kuvatut vaikuttivat. Ne kertovat toki myös tekijästään, taiteilijasta.

Muotokuvat ovat yleensä maalauksia, jotka saavat paikkansa paraatisalien seinillä. On myös muotokuvaveistoksia, joko kokovartaloisia tai rintakuvia, pystejä pylväiden nenässä. Moderneimmat patsaat saattavat kyllä olla abstrakteja venkuroita; eivät Kekkosen ja Rytin presidenttipatsaat todellakaan ole näköisiä!

 Tiedän muutamia sellaisia ylempien virkojen haltioita, jotka ovat kieltäytyneet ryhtymästä muotokuvattaviksi. Mutta yleensä useimmat suostuvat ehdotukseen. Yhteisöjen kokoustilojen ja juhlahuoneistojen muotokuvat ovat perinteisesti miesvaltaisia, joten harvemmat naisosaajat ovat "seinäkoristeiksi" päässeet. Siksi riemuni oli rajaton, kun sain kutsun entisen järjestökollegan, nyttemmin kansanedustajan, Rakel Hiltusen muotokuvan paljastustilaisuuteen kaupungintalolle, jonne se tulee sijoitetuksi valtuuston muiden aikaisempien puheenjohtajien potrettien joukkoon.