RAKEL HILTUSEN KIRJALLINEN KYSYMYS JA MINISTERIN VASTAUS
Eduskunnan puhemiehelle Potilaan oikeudet määritellään potilaslaissa ja muussa terveydenhuoltolainsäädännössä. Lakeja täydentävät valtakunnalliset käypähoitosuositukset. Näillä perusteilla pitkäaikaissairaalla henkilöllä on oikeus tarvittaessa hoito,- tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan. Suunnitelma tulee laatia yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Tämä korostaa potilaskeskeisyyttä ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Käytännössä hoitosuunnitelmien toteuttaminen toimii heikosti. Suomen Reumaliitto toteutti kyselyn reumasairaiden ihmisten omista kokemuksista siitä kuinka he kokevat saavansa hoitoa reumasairauteensa. Kyselyyn vastasi yli 700 ihmistä. Vastausten perusteella suunnitelma on harvinainen, 87% vastasi, ettei heillä tällaista suunnitelmaa ole. Suunnitelma kuitenkin lisäisi pitkäaikaissairaiden ihmisten turvallisuutta. Jos sairastunut ihminen ei saa tarpeeksi tietoa sairautensa hoitoon liittyen, hän ei tiedä kenen puoleen kääntyä. Kirjalliset hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmat tukevat informaation selkeyttä, hoidon suunnitelmallisuutta sekä potilaan aktiivista osallistumista omaan hoitoonsa. Tämä edellyttää terveydenhoidon toimijoille selkeää lisäohjeistusta. Suomen Reumaliitto on esittänyt myös suunnitelmatakuuta, jolla sitoudutaan potilaan oikeuteen saada hänelle ymmärrettävä kuvaus sairautensa hoidosta ja hoitopoluista. Esimerkiksi missä vaiheessa potilas siirtyy perusterveydenhuollon seurantaan ja missä tilanteessa sieltä tulisi päästä takaisin erikoissairaanhoitoon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus huolehtia siitä, että pitkäaikaissairaiden ihmisten oikeudet hoito- tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan toteutuvat tasapuolisesti, lakien mahdollistamalla tavalla? Aikooko hallitus valmistella säädökset, joilla toteutetaan em. yksilöllinen suunnitelmatakuu? Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2011 Rakel Hiltunen /sd ____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Rakel Hiltusen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 88/2011 vp:
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992 ) 4 § mukaan terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa potilasasiakirjoista (298/2009 ) 7 §:n mukaan potilasasiakirjoihin tulee merkitä potilaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot. Viime aikojen säädösmuutokset täsmentävät terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöä. Tuoreen Terveydenhuoltolain (1326/2010 ) 24 §:n mukaan potilaan hoidon ja kuntoutuksen toteutukselle on tarvittaessa laadittava hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Lain 8 §:n mukaan kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta, jollei siitä muutoin erikseen sovita. Lain 29 §:n mukaan kunta vastaa myös potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa. Terveydenhuoltolain 47 § laajentaa potilaan mahdollisuutta valita hoitopaikka kiireettömässä hoidossa. Uuden lain mukaan jos henkilö asuu tai oleskelee säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti kotikuntansa ulkopuolella, hän voi käyttää hoitosuunnitelmansa mukaisen hoidon toteuttamiseen myös muun kuin kuntansa perusterveydenhuollon palveluja. Voimassa olevat säädökset korostavat potilaan tutkimusten, hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen suunnitelmallisuutta. Säädökset edellyttävät suunnitelman laatimista tarvittaessa. Maastamme on puuttunut terveys- ja hoitosuunnitelman yhtenäinen tietorakenne. Tämä on ollut keskeinen syy sille, että suunnitelmien laatiminen on ollut epäsystemaattista. Vain yhdenmukaisesti määriteltyä suunnitelmaa voidaan käsitellä eri potilastietojärjestelmissä perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle tehtäväksi laatia kansallinen rakenne terveys- ja hoitosuunnitelmalle kesällä 2010. Kansallinen rakenne on laadittu yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa ja hyväksytty kansallisen koodistopalvelimen johtoryhmässä. Kansallisen terveys- ja hoitosuunnitelman rakenteen julkistus on 3.11.2011. Terveys- ja hoitosuunnitelmassa voidaan kuvata kaikkiin potilaan terveysongelmiin liittyvät terveydenhuollon palvelunantajien toimesta suunnitellut tutkimus-, hoito-, kuntoutus- ja seurantatoimet. Suunnitelma laaditaan potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilön/henkilöiden yhteistyönä. Potilaan kokemat hoidon tarpeet ja hoidon tavoitteet ovat ensisijaisia, ja suunnitelma toimii työvälineenä., jonka avulla potilas ja palvelunantajat voivat löytää yhteisen ymmärryksen ja kommunikoida keskenään. Terveys- ja hoitosuunnitelma sisältää sekä palvelujärjestelmän toimet että potilaan ja hänen läheistensä toimet (omahoito). Terveys- ja hoitosuunnitelma tukee hoidon jatkuvuutta parhaiten silloin, kun yhteen suunnitelmaan on koottu kaikki potilaan kannalta oleellisia terveysongelmia koskeva hoito, ja kun eri palvelunantajat käyttävät ja päivittävät samaa suunnitelmaa. Terveys- ja hoitosuunnitelma ohjaa hoitoprosessia ja seuraa sen toteutumista. Yksinkertaisten terveysongelmien hoidossa rakenteista suunnitelmaa ei tarvita, mutta ainakin seuraavien potilasryhmien kohdalla terveys- ja hoitosuunnitelman laadinta ja ylläpito on perusteltua:
Terveys- ja hoitosuunnitelmaa on kehitetty ja pilotoitu hyvin tuloksin kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmasta (KASTE) rahoitetussa laajassa pitkäaikaissairauksen hoitoa kehittävässä POTKU-hankkeessa. Siinä on vuoden 2011 aikana laadittu yli 800 terveys- ja hoitosuunnitelmaa. Kaikkiaan kolmessa KASTE-ohjelmasta rahoitetussa hankkeessa otetaan käyttöön terveys- ja hoitosuunnitelma perusterveydenhuollossa vuosina 2010-2012. Hankkeet kattavat noin 2 miljoonan hengen väestön. Terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönoton tueksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut Käyttäjän oppaan ja lisäksi on laadittu terveydenhuollon ammattihenkilöille suunnattuja kirjoituksia sekä toteutettu koulutuksia. Terveys- ja hoitosuunnitelma tulee käyttöön osana kansallista KanTa -arkistoa vuonna 2014. Käytön edellyttämä määrittelytyö tehdään vuosina 2012-2013. Katson, että voimassa oleva säädöspohja takaa pitkäaikaissairaiden oikeudet tarpeen mukaiseen hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan. Julkistettava kansallinen rakenne terveys- ja hoitosuunnitelmalle ja sen käyttöönottoa tukeva materiaali edistävät suunnitelman käyttöä. KanTa -arkisto varmistaa suunnitelman käytön. Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson |
|||
 |
Rakel HiltunenHelsinkiläisten kansanedustaja |
|
|
|
|
© Rakel Hiltunen • Toteutettu Efiren sisällönhallinnalla • Kirjautuminen |
 |