Rakel Hiltunen

 Rakel HIltusen kolumni Suomen kilpirauhasliitto ry:n KILPI -lehdessä 1/2012

Facebookissa leviää video Guggenheim-museohankkeesta, joka on ajankohtainen. Videossa Viking –laivaa asetetaan suunnitellulle tontille ylös- ja alaspäin. Taustalla Helsingin profiili, jossa korkeimmalle ei kohoakaan Tuomiokirkko, vaan Coca-Cola ja MAC –mainokset. Onko videossa leikitelty uudella museolla, vai olisiko se ajankuva nykytilanteesta syvällisemminkin. Talous tuntuu leimaavan lähes kaikkea ympärillämme tapahtuvaa. Vallalla julkisessa keskustelussa painottuvat taloudelliset arvot. Näiden arvojen eräänlaiseksi symboliksi on noussut  Guggenheim- museo.Se on saanut monia nimimuunnoksia, hauskin lienee Kukkelikuu. Vanha sanonta kuuluu:” Rakkaalla lapsella on monta nimeä.” Tämä museo ei nyt kuitenkaan vaikuta vielä kovin rakastetulta.

Helsingin kaupunginvaltuusto on vastuullisen päätöstenteon edessä juuri tämän lehden ilmestymisen aikoihin. 

Epävarmoina aikoina korostuu ihmistentahto nähdä kauemmaksi, olisiko siellä ”valoa tunnelin päässä”, jotta jaksaa yrittää eteenpäin. Varmuutta antaa luottamus siihen, että jos tarvitsen apua, niin saan sitä ja tiedän kenen puoleen kääntyä. Ihmiset tarvitsevat uskoa tulevaisuuteen, sekä omaansa, että läheistensä ja ympäröivän yhteiskunnan osalta.

Vuosikymmenet olemme rakentaneet lainsäädännöllä perusteet hyvinvointiyhteiskunnalle, jonka turvaamisesta tulevaisuudessakin suomalaiset tahtovat pitää kiinni. Erityisen suuri arvo on terveydenhoidolla, jotta sairastunut ihminen saa tarvitsemansa tutkimukset ja hoidon sekä kuntoutumisen, juuri silloin kun hän apua tarvitsee.Kaikki tutkimukset kertovat, että suomalaiset ovat valmiit verovaroin kustantamaan hyvät terveyspalvelut, vaikka se kiristäisikin verotusta. Meillä vallitsee veronapina, mutta ei verokapina.

Terveydenhoidossa tulee lähivuosina tapahtumaan monia muutoksia. Jo nyt viime toukokuusta lähtien jokainen voi lain mukaan valita oman kunnan alueella haluamansa terveyskeskuksen ja vähitellen vuoteen 2014 mennessä tuo valinnanvapaus ei tunne kuntarajoja. EU:sta on tulossa paineet siihen, että erikoissairaanhoidonkin voi valita myös ulkomailta EU:n sisällä. Ihmisten valinnanvapaudet kasvavat. Yhteiskunnalla on nyt erityisen suuri vastuu turvata se, että sairastuneellaihmisellä on ylipäätään saatavissa palveluja, mistä valita

Uusi terveydenhoitolaki edellyttää jo nyt, että terveyskeskuksiin lisätään erikoislääkärin konsultaatiota. Kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat tekemässä tästä suunnitelmia.Tositoimia tarvitaan myös sen toetutumiseen, että pitkäaikaissairaan ihmisen tuleesaada tutkimus-hoito-ja kuntotutussuunnitelma, jotta hän tietää, kenen puoleen kääntyä ongelmissa ja miten hänen vointiaan seurataan. Vain muutamalla prosentilla pitkäaikaissairaista tämä suunnitelmaon nyt. Pyrkimykset terveydenhoidon palvelujen parantamiseksi ovat hyvät. Nyt tarvitaan konkretiaa. Potilasjärjestöille on haaste vaikuttaa yhdessä kuntien ja valtiovallan suuntaan tuoden esille potilasnäkökulman.

Hyvinvointiyhteiskunnan peruskivenä on talouden vakaus ja resurssien riittävyys. Inhimillisyys ja ihmisläheisyys tahtovat usein kuitenkin unohtua. Talous ei ole itsetarkoitus, vaan se, mitä sillä saadaan aikaan. Tämän päivän satsaus ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen saattaa vuosibudjeteissa näyttäytyä menona, mutta pitkällä tähtäyksellä ollakin hyvin kannattava investointi.

Näin uskon.